23. lokakuuta 2017

Loma-anomus hyväksytty

kukkapenkki, violetti kukka

Tässä syksyn tuoksinassa on tullut vahvasti sellainen olo, että tarvitsen pienen breikin tästä arjesta eli niin sanottua omaa lomaa. Syksy kun on meillä tarkoittanut käytännössä sitä, että olen arkipäivät enemmän tai vähemmän yh:na Nappulan kanssa. Mies on tehnyt tolkuttoman pitkiä päiviä. Hän lähtee aamulla töihin kun me vielä nukumme ja tulee kotiin kun Nappula on monesti mennyt jo iltaunille. Tykkään muutenkin tehdä asioita itsekseni, mutta syksyn aikana on noussut tarve päästä  yksin tai jonkun kanssa hetkeksi jonnekin. Tarkoittaen, että se joku, on joku muu kuin perheenjäsenet. En joutunut käyttämään edes viekkaita sanankäänteitä asian esittämiseksi miehelleni. Kun hän vain totesi "mene vain jonnekin itsekseni, kyllä me täällä pärjätään". Saavatpa samalla isä-tytär laatuaikaa.

Tästä innostuneena selvittelin mihin läheiseltä pikkukentältä pääsee lentäen. Ryanairin ansiosta yhteydet jopa pieniltä irlantilaisilta kentiltä ovat yllättävän hyvät. Lähikentältä pääsisi muun muassa Malagaan ja näinkin itseni jo kävelemässä kevyemmissä vetimissä espanjalaisia kujia pitkin ja tilaamassa "Cafe con leche por favour".

Niin tai miten sitten Lontoo? On vuosikausia, kun olen ollut siellä viimeksi. Suurkaupungin vilinään. Tosin näitä saarivaltion säitä ei pääse sielläkään eroon ja kieltämättä useat terrori-iskut ja muut levottomuudet ovat laskeneet hieman mielenkiintoani Lontoota kohtaan.

Tai sitten Berliini, yksi Euroopan suosikkikaupunkini.

japaninvaahtera

Maalailemilleni reissuhaaveille laskeutuivat kuitenkin pian raamit, kun tajusin sen todellisuuden, että tosiasiassa aikaahan minulla on vain perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Mihin siinä ajassa pääsee järkevästi, niin että yhteydet pelaavat? Ja vaikka pelaisivat, niin ehtiikö siellä järkevästi tekemään mitään? Ja paljonko siitä lystistä kannattaa maksaa?

Järkiajatusten astuttua kuvioihin haaveet niitä lämpimistä tai ainakin lämpimimmistä Espanjan päivistä sai väistyä. Pakoa aurinkoon ei ole tulossa. Eikä sitäkään, että karauttaisin hetkeksi karkuun tältä sateiselta saarelta.

Siispä päätin, että lähden jonakin loppuvuoden viikonloppuna itsekseni haahuilemaan Dubliniin. Hävettää nimittäin hieman myöntää, että vaikka tällä saarella on ehtinyt jo hyvän tovin asumaan, en ole vielä kertaakaan käynyt Dublinissa, jos nyt lentokenttää ei lasketa mukaan. Mutta nyt sellainen viikonlopun mittainen teen-mitä-haluan -reissu siintää näköpiirissä!