20. tammikuuta 2017

Päivän happihyppely


Olen yrittänyt noudattaa täälläkin Suomessa tottumaani tapaan ”kaksi kertaa ulkoilua päivässä”. Suomessa totuin siihen, että lyhyellä iskuetäisyydeltä löytyi vähintään viisi leikkipuistoa ja päiväsaikaan siellä oli aina joku muukin peuhaamassa. Leikkipistoissa olen viimeisen puolen vuoden aikana solminut monta uutta tuttavuutta, sen vuoksi kuvittelin vetäväni saman ässän täälläkin hihasta. Noup. Täältä olen löytänyt tasan yhden leikkipuiston kaupungin keskustasta. Puistossa itsessään ei ole mitään vikaa, lähinnä ihmettelen puistojen vähyyttä. Olen muutamalta ihmiseltä kysynyt leikkipuistoista ja kaikki ovat maininneet tämän yhden ja saman paikan.

Asumme rauhallisessa nukkumalähiössä, jossa on noin nelisenkymmentä kutakuinkin samankaltaista omakotitaloa. Alueella on pieni puistokaistale. Mielessäni olen suunnitellut tälle alueelle keinut, hiekkalaatikon, penkit ja muuta mukavaa, mutta viheraluetta hallitsee ainoastaan tuulenpieksemä jalkapallomaali. Kunhan tyttären taidot kasvavat, voimme toki mennä siihen potkimaan palloa, mutta siihen menee vielä tovi jos toinenkin. Kaikesta päätellen alueella asuu aika paljon lapsia, koska monessa pihassa näyttää olevan keinu, trampoliini, palloja ynnä muuta lapsista kielivää. Hämmennys on ollut jokseenkin suuri koska varsinkaan aamupäivisin näillä kulmilla ei näy ketään. Yksi auto saattaa huristaa ohi ja siinä se. Lienevätkö kaikki muut sitten koulussa tai päiväkodissa? Vai kömpivätkö ulos koloistaan vasta keväämmällä?

Mainitsemaani keskustan leikkipuistoon kävelee meiltä puolisen tuntia. Siellä olemme käyneet nyt muutamina päivänä keinumassa ja viettämässä aikaa. Varsinaista juttukaveria en ole puistosta vielä löytänyt, sillä ainakin arkisin siellä on ollut lähinnä isovanhempia lastenlastensa kanssa. Samaten venäjää ja muita slaavilaisia kieliä on kuulunut jonkin verran, joten jutustelu on jäänyt vähemmälle.

Puistossa on pistänyt silmään lasten pukeutuminen. Tällä ollessamme lämpötila on ollut jotakin +5-10 asteen väliltä, mutta ajoittainen kostean viileä tuuli tekee säästä kylmemmän tuntuisen. Meidän nappulalla on ollut Suomesta tuotu Reiman talvihaalari, rukkaset ja leuan alta sidottava myssy. Ja muita ulkovaatteita ei ole tarjotakaan ennen kuin tavaramme saapuvat tänne. Tämä lapsen asukokonaisuus on herättänyt selkeästi ihmetystä. Paikalliset lapset kun ovat ohuissa trikoissa/collegehousuissa ja toppatakissa, välillä pelkässä hupparissa. Hanskat puuttuvat kokonaan ja usein myös hattu. Sen sijaan aikuisilla näkee päässä muodikkaita tupsupipoja. Itse en herkästi palelevana pärjäisi vielä pelkissä collegevaatteissa ulkona vaan olen todennut coretexin aika lyömättömäksi varustukseksi.

5 kommenttia:

  1. Onkohan pukeutumiskysymys tuo, ettei leikkijöitä ja puistoja ole. Sinä kun olet tuollainen aloitekykyinen ihminen, hommaapa sinne leikkipuisto!

    VastaaPoista
  2. Kurahousuja jakoon ja perustamaan puistotoimikuntaa. Saisikohan vielä erikoisemman kuvan naapuruston silmissä?

    VastaaPoista
  3. Meidän lapset olivat takuulla ainoat näillä kulmilla, joilla oli sekä kurahaalari että topattu talvihaalari! Kyllä niitä ihmeteltiin, varsinkin kouluikäisinä. Täällähän koulu aloitetaan 4-5 vuotiaana ja silloin pukeudutaan jo koulupukuun ( tytöillä vekkihame jne, pojilla teryleenihousut ja molemmilla kauluspaita ja kravatti!).

    Kirjoitin tuolla saunablogisi yhteydessä syistä, miksi leikkipuistoja Suomen tapaan ei Irlannissa ole. Varmaan tapaturmavakuutus on niin kallis, ettei asukasyhdistyksellä ole siihen rahkeita. Kuka muuten maksaisi korvausvaatimuksia kun Johny loukkaa itsensä liukumäessä? Lasten leikkipuistoja rakentavat vain kunnat. Tyttäreni asuu samanlaisella uudehkolla asuinaluella, joka on täynnä lapsiperheitä. Yhtäkään leikkialuetta ei ole, ja autojen takia lasten on vaarallista leikkiä kadulla. Lapset leikkivät siis vain kotipihallaan tai vieraillessaan kylässä. Lähimpään leikkipuistoon on mentävä bussilla tai autolla, ja se on sitten tupaten täynnä!

    VastaaPoista
  4. Kulttuurikorppikotka kiitos kommentistasi!
    Vaikka olen täkäläisittäin pukenut lasta "hassuihin" vaatteisiin on silti esimerkiksi kunnon talvihengät herättäneet ihastusta (vai liekö ollut naamioitunutta kummastusta). Samaten kaulurista olen saanut "Tuopa on kätevä" -kommentteja. Niin, kyllähän sielä ulkona tarkenee leikkiä kun pukeutuu sään mukaisesti. Vaan eipä ole paljon kuravaatteita näkynyt näillä kulmilla.

    Nyt kevään kynnyksellä on naapuruston lapset kuoriutuneet piilostaan ja aina välillä pihalla pelataan jalkapalloa tai leikitään hippaa. Tuon kertomasi tiedon valossa ajatukset lähileikkipuistosta jäävät haaveeksi - valitettavasti.

    VastaaPoista
  5. No, voihan aina yrittää...tosin vain väliaikaisina vuokralaisina ei ehkä kannata yrittää muuttaa mitään. Alueella on varmaan asukasyhdistys ( residents association) jolle voisi tehdä ehdotuksia. Itse olin joskus mukana sellaisessa, kun yritimme estää uusien talojen rakentamista asuinalueen ainoalle viheralueelle. Haaveilin suomalaisesta leikkipuistosta, jossa äiditkin voisivat istuskella, mutta vakuutus oli liian kallis ja keinut ym. liian kalliita. Ruohonleikkurin onnistuimme ostamaan ns asukasloton avulla. Siihen se sitten jäikin, kenttä on vain märkä ruohoniitty ilman muuta käyttöä kuin koirien pissapaikka : ( Nyt ajattelen, että uusille asunnoillekin olisi kipeä tarve. Olen luopunut niin monesta hankkeesta täällä!

    VastaaPoista

Kiitos, kiva kun kommentoit!