17. kesäkuuta 2017

Rantapäivä


Facebook muistutteli usean vuoden takaisesta reppureissulla otetusta rantakuvasta. Kuvassa huojuivat palmut ja taustalla väreili turkoosinsininen meri. Ihan niihin Väli-Amerikan lämpötiloihin ei täällä päästy, mutta täkäläisittäin hyvinkin mukaviin asteisiin kuitenkin. Silloin kun sää sallii ja vieläpä kun on viikonloppu, niin mikäpä sen parempi tapa viettää päivää kun lähteä rannalle. Kamppeet kasseihin, vähän evästä kylkeen ja menoksi.

Inch Strand on viiden kilometrin mittainen ranta, jota on monessakin eri lähteessä kehuttu. Kyseinen ranta on ollut jo hyvän tovin näitä "tarttis päästä" -paikkoja. Joo, yksi niistä monista.
Ranta tuntui olevan erityisesti surffareiden ja kiteilijöiden suosiossa, enkä ihmettele lainkaan miksi. Leveyttä ja pituutta Inchillä riitti, joten mahtui sinne surffareiden, ulkoilijoiden ja leijojen lennättäjien joukkoon meitä hiekkalinnan rakentajiakin. Ranta oli matala, mutta aallokko sen verran kova, ettei uimista tarvinnut miettiä. Kahlailu riitti.



Erikoista rannassa oli se, että sinne ajettiin autolla. Siis ihan konkreettisesti sinne rannalle. Tähän mennessä kaikilla niillä rannoilla, joilla olemme käyneet on ollut parkkipaikka tai useampia rannan sisäänkäynnin yhteydessä. Me jätimme tietämättöminä auton sisääntulon läheisyyteen ja kävelimme hyvän tovin mieleisellemme paikalle. Muut tuntuivat ajavat autolla haluamalleen paikalle ja rakensivat leirin tuulensuojineen ja grilleineen auton ympärille. Tai sitten vain tyytyivät makoilemaan auton takana tuulen suojassa.

Inch beach
Inch beach lapsille
Inch beach

Ostin muutama viikko sitten etempore -ostoksena tuollaisen rantateltan ja se oli varsin oiva kapistus tälle rannalle. Tuuli nimittäin puhalteli Amerikan suunnasta sen verran reippaaseen tahtiin, että telttaan pääsi mukavasti tuulta ja hiekkaa suojaan. No, sitä hiekkaa kulkeutui telttaan jostakin ihan muista syistä. Syyllinenkin löytyi.

rantateltta

Nappulan kanssa käytiin kädenvääntöä pidetäänkö sitä hattua päässä vai ei. Ei. Vaihdetaanko kuivat vaatteet päälle kun on mulannut meressä. Ei. Tässä äiti sai tahtonsa läpi. Vaihdettiin. Syödäänkö banaania välipalaksi. Ei. No vähän syötiin kuitenkin. Nukutaanko päikkärit. Ei. Pitkän taistelun jälkeen Nappula veteli kuitenkin makoisat päikkärit teltassa tuulen ja aaltojen kohinaa kuunnellen. Ja  sillä välin tämä emäntä pystyi uppoutumaan kirjan vietäväksi, ennen kuin se tulee palauttaa takaisin kirjastoon.

Eväiden tehon loputtua kävimme ennen kotimatkaa naukkaamassa vatsantäytettä rannan ravintolassa. Ja hyvin tuo alla oleva turistin näköinen henkilö jaksoi tuon setin voimalla sen puolen tunnin ajomatkan kotiin päin :)


Ihana aurinkokylpypäivä! Näitä lisää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kiva kun kommentoit!